Kesälomareissulta palatessamme kuljimme veneellä läpi saariston. Mitä lähemmäs Helsinkiä tulimme, sitä kuivemmalta ja karummalta maisema alkoi näyttää. Merellä leijui lisäksi Venäjän metsäpaloista kulkeutunutta savua, ja näkymä oli kuin suoraan tieteiselokuvasta tai maailmanlopun visiosta: suurin osa lehtipuiden lehdistä oli käpristynyt kasaan kuivuuden takia ja meren päällä leijuva utumainen savuverho heikensi näkyvyyttä. Pienemmiltä saarilta kuivuus oli tappanut lähes kaikki lehtipuut ja muun kasvillisuuden. Kuumuus oli läkähdyttävä merelläkin. Sata vuotta sitten tällainen kesä olisi tiennyt Suomessa katovuotta ja nälänhätää. Maisema oli kuin suoraan ilmaston lämpenemisestä esitetyistä uhkakuvista. Eilen kävin katsomassa ennakkonäytännön 15.9. ensi-iltansa saavasta Epämiellyttävä totuus –dokumentista, joka kertoo Al Goren yhden miehen kamppailustaan paljastaa ”epämiellyttävä totuus” ilmastonmuutoksesta amerikkalaisille ja koko maailmalle. Davis Guggeheimin ohjaama dokumentti tuntui rutikuivan ja helteisen kesän jälkeen pelottavan ajankohtaiselta.
