Pakko se on myöntää: olen tänä keväänä seurannut Idolsia intensiivisesti. Jostain syystä melkein joka torstaiksi on kuitenkin osunut jokin työmeno. Kiitokset kaikille ohjelman minua varten nauhoittaneille! Tunnustetaan nyt sekin, että edellisinä vuosina olen suhtautunut sarjaan pönöttävän ylimielisesti. Tänä vuonna kilpailijoiden taso on kuitenkin ollut niin kova, että johan siinä vanha kriitikkokin innostuu. Ilahduttavaa on ollut myös se, että kaikki finalistit ovat olleet vahvasti omia persooniaan. Vanhana heavyn ystävänä olen pitänyt erityisesti Arin esityksistä.
Netissä surffaillessani huomasin muuten sattumalta, että Tori Amos on kesällä lähdössä Euroopan kiertueelle: http://www.toriamos.com/. Olen aina halunnut nähdä Torin livenä, ja ostin liput hänen keikalleen. En uskalla hehkuttaa sitä vielä sen enempää keikan peruuntumisen pelossa, mutta olen kaikessa hiljaisuudessa innoissani!
Lisäksi haaveilen Nizzan matkasta. Nizzasta vain parin tunnin junamatkan päässä on nimittäin Sainte Baumen dominikaaninen luostari, josta puolestaan pääsee Maria Magdalenan luolakappeliin: http://www.marie-madeleine.com/reportage_sainte_baume.html. Maria Magdalenan maallisia jäännöksiä väitetään säilytettävän La Sainte Baumen katedraalissa. Kun kuulin paikasta, tuli vahva tunne, että sinne on vielä joskus päästävä. Mistä tällainen tunne syntyy, sitä en tiedä. Ainakaan se ei ole tullut matkaopaskirjoista, sillä en tiedä paikasta sen enempää.
Tuuli Lähdemäki tarkastelee matkaoppaiden ja esitteiden Rooma-kuvaa teoksessa Rooman kävijät – Taiteen ja historian löytöretkiä (toim. Annika Waenerberg). Monumenttien ja nähtävyyksien ympärille kiedotuilla legendoilla ja tarinoilla ”mykkä” monumentti saadaan hänen mukaansa kiinnitetyksi historiaan, ihmiseen ja ihmisen toimintaan. Matkailu on samalla näiden tarinoiden todeksi elämistä. Lähdemäki huomauttaa Dean MacCannellin todenneen, että perinteiset uskonnolliset instituutiot ovat kaikkialla maailmassa mukautumassa turismin liikkeisiin. Kirkot, katedraalit, moskeijat ja temppelit ovat muuttumassa aikaisemmasta uskonnollisesta tehtävästään yhä enemmän turismiin liittyviksi paikoiksi. Kirjoittaja toteaa, että useat turismin tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, miten turismi voi saada ikään kuin kulttuurisen pyhiinvaelluksen muodon matkaoppaan vertautuessa hartauskirjaan.
Mikä sitten yhdistää Idolsia ja turismia – mikä muu kuin tästä tekstistä puuttuva aasinsilta? No se, että voi väittää kummassakin – musiikissa ja matkailussa – etsittävän pohjimmiltaan samaa kokemusta: Tunnetta siitä, että on sittenkin osa jotain isompaa jatkumoa ja kokonaisuutta, oli se sitten historia, aika tai maailmankaikkeus. Jotain pyhää sellaisessa ohikiitävässä tunteessa kieltämättä on.
