Tänään ilmestyneessä Anna-lehdessä (18/2007) on juttuni jurmolaisesta poikamiehestä, Klasista. Klas toivoo elämänkumppaniltaan oikeastaan vain yhtä asiaa: naisen pitäisi olla halukas elämään ulkosaariston yksinäisyydessä.
Jurmo on ainutlaatuisen kaunis saari ulkosaaristossa. Saaren nummimaista maisemaa hallitsee matala, sinipunaisena kukkiva kanervikko. Saarella on seitsemän vakituista asukasta, mutta kesäisin se on matkaveneilijöiden suosima pysähdyskohde. Saarella vuokrataan ympäri vuoden mökkejä.
Ensimmäiset asukkaansa Jurmo sai 1200-luvulla. Tarinan mukaan saaren puuttomuus johtuu siitä, että Kustaa Vaasa antoi 1500-luvulla käskyn polttaa Jurmon sen asukkaiden houkuteltua laivoja karille väärien merkkitulien avulla. Saaristossa kulki aikoinaan isoja kauppalaivoja, joiden lasti oli himottua tavaraa köyhille kalastajille. Laivojen haaksirikkoutuessa rantaan ajelehtivat tavarat kerättiin talteen ja jaettiin kyläläisten kesken.
Kuningas määräsi merirosvoudesta julmistuneena koko saaren poltettavaksi ja mestautti hylynryöstäjät. Perimätiedon mukaan kuninkaan nihtien vierailusta selvisi hengissä vain kaksi jurmolaista.
Jurmon kotisivut:
