Olen luovan kirjoitusprojektini kanssa vaiheessa, jossa juoni ei tunnu etenevän. En tiedä itsekään, mitä seuraavaksi tapahtuu. Selailin tässä taas arkistojani ja huomasin, että itse asiassa olen jo kymmenen vuoden ajan kirjoittanut samaa tarinaa: yhä uudestaan, eri kertojanäkökulmasta ja eri sanamuodoin. Jumitukseni johtunee siitä, että olen miettinyt tapahtumat mielessäni vain siihen saakka, jossa nyt uusimmassa versiossa olen.
Löysin arkistoistani myös tällaisen tekstinpätkän, jonka kirjoitin kolmisen vuotta sitten. Itseäni tämä teksti huvitti, ja koska en muistanut sitä koskaan kirjoittaneeni, juttu tuntui oikeastaan aika osuvalta:
