Oma raha, oma huone - ja vaimo?

 

Hyvää äitienpäivää!

Äitienpäivä on herttainen ajatus, mutta jos oikein kriittiseksi alkaa, voi siinäkin nähdä naisten ylistämällä alistamista. Nykyään puolitutut voivat toivottaa toisilleen tai kelle tahansa äidille hyvää äitienpäivää, mikä irrottaa äitiyden lapsen ja äidin välisestä suhteesta yhteiskunnalliseksi tai ainakin sosiaaliseksi rooliksi. Sinänsä äidit, ja vanhemmat ylipäätään,  ansaitsevat kyllä kaikki onnentoivotukset ja kiitokset.

 HS:n kulttuurisivuilla on tänään äitienpäivän teemaan sopivasti juttu luovuuden ja äitiyden yhteensovittamisesta. Jutun otsikko kiteyttää äitiyden ja luovuuden dilemman napakasti: ”Nainen luo jos mies tiskaa”. Jutussa siteeratun Virginia Woolfin klassikkototeamuksen mukaan naistaiteilija tarvitsee oman huoneen ja omaa rahaa. Listaan voisi lisätä vielä tasa-arvoisen kumppanin – tai sitten kodinhoitajan. Jutussa haastatellut naiskirjailijat ja –taitelijat kiittelevätkin miehiään kotitöiden jakamisesta.

Kansanedustaja Eva Biaudet  on todennut, että tutkimusten mukaan menestyvän miehen takana on nainen, mutta menestyvän naisen takana ei ole ketään. Biaudet onkin letkauttanut, että vaimo helpottaisi kummasti naisenkin elämää. Niin myös naistaitelijoiden.

 Toisaalta äitiys – sekä kaikki sen aikaansaamat lisäpaineet – myös stimuloivat luovaa toimintaa. Ei kuitenkaan pidä sotkea puuroja ja vellejä: äitiys on lapsen ja äidin välinen suhde, ja ajankäyttö on asia erikseen. Sen toteaminen, että ajan löytäminen luovalle toiminnalle on usein naisille vaikeampaa, on eri asia kuin kritisoida itse äitiyttä. Äitiys on subjektiivinen kokemus, eikä jonkinlainen yhteiskunnallinen palkinto luovutetuista eduista. Sen sijaan jos ja kun naistaitelijoiden – tai naisten ylipäätään – on hankalampaa löytää aikaa omalle työlleen kuin muiden, on se jo yhteiskunnallinen ongelma, jolle pitää tehdä jotain. Ja heti.