Franz Kafkan onnenpaikka

Terveiset Garda-järveltä! Valitsin sen matkakohteeksi, koska se on kuulemma ainoa paikka, jossa Franz Kafka on ollut onnellinen. Garda-järvellä ovat viihtyneet myös lukuisat muut kirjailijat, muun muassa Goethe. Garda on ihanteellinen lomapaikka paitsi kirjailijoille, myös niille jotka odottavat lomalta sekä kulttuurielämyksiä että leppeää rantalekottelua. Garda-järven vesi on turkoosia ja sitä ympäröivät jylhät vuoret. Järveltä puhaltava raikas tuuli pitää lämpötilan sopivana. Gardalta on myös hyvät yhteydet muun muassa Veronaan, Venetsiaan ja Milanoon.

Pittoreski ja kaunis Venetsia kuhisi tähän aikaan vuodesta turisteja. Löysin syrjäkujalta pienen puodin, jossa myydään perinteisiä karnevaalinaamioita. Ystävällinen naamioidentekijä kertoi minulle ja japanilaisille toimittajille naamioiden valmistusprosessista ja niiden merkityksestä. Käsintehdyillä naamioilla oli hintaa 100 eurosta ylöspäin. Gondoliretken erikoisin näky oli gondolinajaja, joka puhui yhtä aikaa kännykkään.

 

Kuulimme myös, että gondolinajajilla on nykyään oma koulu, jossa opiskellaan muun muassa historiaa ja kieliä. Gondolinajajien kokeen on läpäissyt myös yksi naispuolinen gondolinajaja, mutta hänellä on kuitenkin vaikeuksia työllistyä, koska miespuoliset gondolikuskit eivät halua hänestä kuullakaan.

Otin matkalla noin 500 kuvaa, yritän päivittää blogiin joitakin niistä. Pahoittelen myös matkani ajan vallinutta päivityskatkoa. Teki muuten hyvää olla kokonainen viikko ilman nettiä!

 

 

Pettymyksistä huolimatta mahtava Provinssi

Terveiset Provinssista! Olin siellä katsomassa uusintana Tori Amoksen keikkaa, mutta täytyy sanoa, että suoritus ei ollut yhtä intensiivinen ja vaikuttava kuin Amsterdamin Heineken Hallissa. Torin keikkasetti oli aika lyhyt, eikä hän puhunut yleisölle mitään. Myös Torin settiin yleensä kuuluva “hauska improvisaatio” jäi kuulematta. Amsterdamissa Tori sen sijaan puhua pulputti iloisesti yleisölle ja kertoi vitsejä. Damissa Tori soitti myös huomattavasti paljon enemmän vanhoja biisejään.

Patti Smith veti loistavan keikan ja vakuutti pelkällä läsnäolollaan. Taksijonossa tapaamani mukava nainen (terveisiä vaan!) kertoi, että Patti esitti myös oman versionsa Nirvanan Smells Like Teen Spiritistä. Minulta se meni kyllä ohi. Sen sijaan Pattin versio Rollareitten Gimme Shelteristä oli todella koskettava ja sopi festaritunnelmaani.
Amy Winehousen peruuntuminen oli suuri pettymys. Amy-neidin peruutus on muuten päässyt myös maailman luetuimmaksi luonnehdittuun blogiinkin (5 miljoonaa kävijää päivässä):

http://perezhilton.com/topics/amy_winehouse/what_is_it_with_the_british_babes_20070618.php

Sunnuntain pelasti energinen Scissor Sisters, joka sai yleisön hyppimään ja kiljumaan. Osa festariväestä näytti kyllä siinä vaiheessa olevan jo aika väsynyttä.

Otin esiintyjistä paljon kuvia, ja katselin keikkoja aikalailla kameran silmän läpi. Ohessa yksi Tori-kuvani.

 

Ja tässä Scissor Sisters:

 

Ja Patti Smith:

 

Sekä vanha kunnon Slash (tuolilta kuvattuna):

Jonna Tervomaa:

The 69 Eyes (joka muuten oli yllättävän hyvä):

Ja vielä kerran Patti:

Ja vielä kerran myös Scissor Sisters:

Tori Amos, Cornflake Girl, Provinssi, Ylen taltiointi:

http://www.youtube.com/watch?v=hwaaEfxCW18

Bliss:

http://www.youtube.com/watch?v=NBaHobI5jz8

Menkäämme metsään

 

Katsoin eilen Punaista lankaa, jossa Maarit Tastula haastatteli taiteilija Osmo Rauhalaa. Haastattelin itsekin Rauhalaa pian 10 vuotta sitten Nykypäivään, ja hän oli yksi mielenkiintoisimmista haastateltavista, joita olen urani aikana tavannut.

Maarit Tastula jutteli Rauhalan kanssa tämän äidin kuolemasta ja kysyi, pelottaako kuolema Rauhalaa. Taitelija vastasi siihen pohtineensa kuoleman kysymystä murrosikäisenä ja tulleensa siihen tulokseen, että emme ole itse valinneet olemassaoloa, vaan se on lahja, joka on seurausta muiden valinnoista. Hän sanoi uskovansa, että me saamme syntymässä tietyn määrän energiaa, jota täällä sitten käytämme. Viisaasti sanottu. Sittemmin Rauhala on tutkinut eri uskontoja, mutta sanoi, ettei ole löytänyt mitään, mikä olisi ristiriidassa tämän oivalluksen kanssa.

Video Torin keikalta

Tämä video teidän on pakko katsoa! Tori Amos esittää siinä Doughnut Song -kappaleen Amsterdamin konsertissaan. En ole ehkä koskaan ollut konsertissa niin vaikuttunut kun tämän esityksen aikana. Kertakaikkisen upea biisi, upea laulaja ja upeat sanat.

Videon on kuvannut nimerkki “Pelle”, ja se sekä useita muita videoita ja kuvia Amsterdamin konsertista löytyy sivulta:

http://undented.com/tour/255/amsterdam

Lähden perjantaina Provinssiin juttukeikalle ja katsomaan Torin konsertin uusintana. Siellä nähdään!

Ps. Tänään 14.6. ilmestyneessä Annassa on pieni juttuni Torin Amsterdamin konsertista. Se löytyy lehden musiikkiosastosta.

Paljon melua 3 prosentista

Päivähoito puhuttaa taas. Sailaksen vuonna 2004 aloittamaa päivähoitokeskustelua ja keskustelun taustoja tarkasteleva juttuni löytyy nyt uusimmasta Nykypäivästä (8.6.2007) ja lehden verkkosivuilta: http://www.nykypaiva.fi/default.asp?sa=86472

Samasta lehdestä löytyy myös muun muassa juttuni Tori Amosista.

Mitä tapahtuu 2000 vuodessa?

 

Terveiset Amsterdamista ja Tori Amosin konsertista! Torin konsertti oli kerrassaan mahtava elämys. Hän esitti illan aikana paitsi uuden American Doll Posse – levynsä kappaleita, myös paljon biisejä vanhemmilta levyiltään. Tori Amos on luonut musiikillaan kokonaisen mikrokosmoksen. Itseeni teki vaikutuksen etenkin Torin versio vanhemmasta Doughnut Song –biisistä. Tuntui kuin se olisi kaikunut kaikissa menneissä vuosissa, sillä kuuntelin biisiä paljon 90-luvulla.