Kauneus tekee uutisen

 

Helsingin Sanomat uutisoi 15.8.2007 palomiesten kiireisestä kesästä. Jutussa kerrottiin hälytystehtävistä, jotka tyypillisesti johtuivat pelastettavan liiallisesta alkoholinkäytöstä. Juttu loppui kertomukseen naisesta, joka oli päättänyt uida vastarannalle ”tupakkaa ostamaan”. Kun nainen jäi matkalla lepäilemään meripoijun luo, olivat rannalla olijat hälyttäneet pelastajat paikalle. Uimari oli tullut pelastusoperaatioista äkäiseksi, eikä ollut suostunut nousemaan pelastajien veneeseen. Jutussa kerrotaan sekin, ettei turha keikka saanut pelastajia harmistumaan. Nimittäin: ” Nainen oli poikkeuksellisen kaunis.” Olisiko vähemmän kaunis asiakas saanut pelastajat ärtymään? Entä jos pelastettava olisikin ollut poikkeuksellisen ruma?

 

Väkivaltainen parisuhde – vai mies?

 

Imagen uusimmasta numerosta (7/2007) löytyvä toimittaja Anu Partasen artikkeli Aivan tavallinen perhe on poikkeuksellisen asiantunteva  ja syväluotaava juttu parisuhdeväkivallasta. Partanen huomauttaa, että ”kun perheväkivallasta puhutaan, monet miehet ryntäävät muistuttamaan, että naisetkin ovat väkivaltaisia.” Kylmä fakta kuitenkin on, että esimerkiksi vuonna 2004 poliisin tietoon tulleista parisuhdeväkivaltatapauksista 13 prosentissa tekijänä oli nainen. Lopuissa tekijänä oli siis mies. Samaan aikaan aviomies, avomies, poikaystävä tai ex-kumppani surmasi Suomessa 19-25 naista vuodessa.

Termi ”parisuhdeväkivalta” on harhaanjohtava, sillä suhde itsessään ei voi olla väkivaltainen, sitä voi olla ainoastaan väkivallan tekijä. Itsekin Naisten linjalla parisuhdeväkivallan uhreja auttanut Partanen toteaa jutussa, että väkivallan uhrien tukipalvelut ovat Suomessa lähes olemattomat. Pahin tilanne on pienissä kunnissa. Lapsettomalle parisuhdeväkivallan uhrille ei välttämättä ole tarjolla minkäänlaista apua, ja parisuhdeterapiaan joutuu suurissakin kaupungeissa jonottamaan kuukausikaupalla. Siinä ajassa tilanne ehtii pahentua entisestään. Työntekijöiltä saattaa myös puuttua parisuhdeväkivallan uhrien kohtaamiseen valmistava koulutus. Pahimmassa tapauksessa tämä kääntyy uhrin epäsuoraksi tai suoraksi syyllistämiseksi.

Voin kertoa esimerkin erään haastattelemani henkilön elämästä (ko. henkilön suostumuksella):  

Free your mind…

 Muumipapan kirjoituskone.

 

Otin viikonloppuna osaa freelancer -toimittajien seminaariin, joka järjestettiin Siuntion kylpylässä. Olipahan mukava seminaari. Oli mukava huomata, ettei sitä olekaan maailman ainoa kotipäätteen ääressä töitä pakertava otus, vaan me olemme kokonainen oma lajimme! Moni yksinäisyydessä pohdittu asia sai seminaarissa nimen, esimerkiksi yrittäjämäisen työn haasteet, joita olen pohtinut täällä blogissanikin.

 

Terveiset Birgitta-festivaaleilta

 

Terveiset Tallinnasta ja Birgitta-festivaaleilta, jotka pidettiin Pyhän Birgitan luostarin raunioilla. Oltiin lauantaina katsomassa siellä Venäjän keisarillisen baletin Carmenia, toisena esityksenä Ravelin Bolero. Orkesteria johti tapahtuman johtaja, kapellimestari Eri Klas, jota jututin myös väliajalla. Tänä vuonna 600. juhlavuotta viettävä vanha luostari oli hieno näyttämö hienolle konsertille. Tapahtumasta kirjoittamani jutun voi lukea 31.8.2007 ilmestyvästä Nykypäivästä.

Ennen konserttia kiertelimme Tallinnan vanhassa kaupungissa ja kävimme syömässä yhdessä sen ”keskiaikaisista” ravintoloista. On kummallista, ettei Suomessa osata vastaavalla tavalla hyödyntää historian suhinaa katukuvassa ja turistipalveluissa. Tallinnan katukuva oli selvästi siistiytynyt sitten viime näkemän ja palvelu oli kaikkialla hyvin kohteliasta ja turistimyönteistä. Tallinna alkaa olla todella lupaava kulttuuri- ja matkailukaupunki.

 

 

Koti kasassa taas!

Muutettu on ja nettikin toimii taas! Lapsen koulu alkoi tänään, olipa hienoa saatella lapsi koulutielle samaan kouluun, jossa itse aikoinani koulunkäynnin aloitin. Kädet ovat yhä kipeinä ja mustelmilla laatikkojen raahaamisesta, vaikka isoimmat huonekalut toikin muuttofirma.

Ensimmäinen yö meni laatikoiden ja jätesäkkivuorien keskellä, mutta silti asunto tuntui heti kodilta. Jotenkin omituisesti tuntuu siltä, että olen ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden tullut kotiin!

Erinäisiä arkistoja ja laatikoita lojuu yhä siellä täällä nurkissa. Kiitokset kaikille minua muuttourakassa auttaneille!

Omakuva muuton keskellä

Koko viikko on ollut yhtä pakkaamista, roudaamista ja rautakaupoilla juoksemista. Ystävälliset remonttimiehet, rautakaupanmyyjät ja sukulaismiehet ovat naisen parhaita ystäviä! Päätin päivittää samalla omakuvani ja näppäisin itsestäni tällaisen potretin. Puolet kasvoista on varjossa, mutta ei se mitään.

 

 

Alitajunnan filminauhaa

 

Näen usein kirjaa lukiessani lapsuudesta tuttuja paikkoja edessäni. Paikat eivät liity itse kirjaan, ne vain ovat siinä edessäni hiljaa ja liikkumatta kuin valkokangas. Usein olen mielikuvissani paikoissa, joissa en oikeasti pienenä käynyt, kuten moottoritien ylittävän sillan alla. Näen usein mielessäni myös ala-asteen koulun aution pihan. Paikat vaihtuvat vuosien myötä, ikään kuin eteenpäin kulkevassa filmissä. Mielikuvat nousevat jostain alitajunnan syvyyksistä, enkä tiedä miksi.