Kun kirjoittaa työkseen, huomaa pian että on olemassa asioita, joita ei saa sanoa – tai kirjoittaa – ääneen. Toisinaan juttu, joka kertoo vaikeista tunteista ja asioista, muuttuu editointivaiheessa söpöksi selviytymistarinaksi, jolla on onnellinen loppu. Esimerkiksi monet perheeseen, sukupuolirooleihin, avioliittoon ja avioeroon liittyvät asiat ovat tällaisia.
Meillä vietettiin tänään iloista perhetapahtumaa: uusvanha levysoitin saapui postipakettina kotiimme ja osoittautui toimivaksi yksilöksi. Olin jo hyvissä ajoin varustautunut uuden perheenjäsenen saapumiseen roudaamalla pari pahvilaatikollista vinyylilevyjä kellarista ja järjestämällä niille oman paikan kirjahyllyyn.
Elokuva ja psykoanalyysi ovat samanikäisiä: molempien syntymävuodeksi lasketaan 1895, huomauttaa Antti Alanen teoksen Elokuva ja psyyke – Verhon takana (Minerva, 2007) esipuheessa. Teoksessa elokuvia katsovat ja analysoivat psykoanalyytikot: esimerkiksi Anna Raitasalo tarkastelee Hitchcockin Linnut –elokuvan symboliikkaa ja Mikael Enckell pureutuu Stanley Kubrickin viimeiseksi jääneeseen elokuvaan Eyes Wide Shut.
Ensi-iltansa tänään 22.2. saava elokuva Arn – Temppeliritari on 25 miljoonan euron budjetillaan Pohjoismaiden elokuvahistorian mittavin tuotanto. Se näkyy myös jäljessä: elokuva on kiehtova ja visuaalisesti huikea sankaritarina, joka käsittelee samalla ikuisuuskysymyksiä, kuten onko kohtalo ennalta määrätty vai onko ihmisellä vapaa tahto?
Nyt dvd:nä julkaistu Paksuna – elokuva on juuri sitä miltä kuulostaakin: Kolkyt ja risat –sukupolvelle suunnattu komedia menestyneen tv-toimittajan ja hippikommuunissa elävän tyhjäntoimittajan yllätysraskaudesta. Hassua sinänsä, elokuvaa esitettiin taannoin äideille ja sylilapsille tarkoitetussa vauvakinotapahtumassa. (lisää…)
Ennen elämänkumppanin etsimistä lehti-ilmoituksen avulla pidettiin ehkä hieman epäilyttävänä, mutta nykyään nettideittailu on monelle arkipäivää. Netti-ilmoituksella seuraa hakevat kaikki ministereistä (ainakin yhden ministerin tiedetään näin toimineen) putkimiehiin. Ennen isäntäpoikamiehet etsivät maatalousmessuilla tietokoneohjelman avulla emäntää. Nykyään uusi nettideittejä suosiva ryhmä on koulutetut, työelämässä menestyneet ja kiireiset yli 30-vuotiaat sinkkunaiset.
Tänään vietettävä Valentinen päivä eli ystävänpäivä on valjastettu Suomessakin tehokkaasti markkinavoimien palvelukseen. Melkein jokaisessa näyteikkunassa ja mainoksessa kaupataan jonkinlaista ystävänpäivätarjousta. Mutta miksi juuri tänään juhlitaan ystävyyttä?
Vietin pidennetyn viikonlopun Lontoossa ja kavin muun muassa katsomassa Taru sormusten herrasta-musikaalia. Musikaali seurasi dramaturgisesti aika tarkasti elokuvan tarinankulkua, mutta nayttamollepano oli se kiinnostavin juttu. Lontoolainen teatterikulttuuri erosi suomalaisesta siina, etta saliin sai tuoda alkoholijuomia muovimukissa. Ennen naytosta hobitit nauraa horottelivat yleison joukossa ja valiajalla katsomossa juoksenteli orkkeja pelottalemassa pikkulapsia.
Taru sormusten herrasta on aika haastava pala nayttamolle, ja ensimmaisen naytoksen aikana vaikutti silta, ettei tarinasta ollut loydetty juuri mitaan uutta kerrottavaa. Toinen naytos kuitenkin onnistui nostamaan tarinan toiselle tasolle. Silti tarinasta olisi voinut saada irti enemmankin jos teatterintekijat olisivat vain uskaltaneet etsia uusia nakokulmia vanhaan tarinaan. Oli miten oli, musikaali oli vaikuttava elamys.
Olin kuluneella viikolla pressissä katsomassa Nobel-kirjailija Gabriel García Márquezin romaaniin perustuvaa Rakkautta koleran aikaan - elokuvaa. Komeaa, järjetöntä ja juuri siksi olemassaolon tarkoituksen tuovaa rakkaustarinaa ryydittävät kolumbialaissyntyisen poptähti Shakiran espanjankieliset biisit. Elokuvassa kuultiin muun muassa kappale Pienso en ti, ja vaikken ole Shakirasta juuri aiemmin perustanut, niin nyt perustan.
Tästä innostuneena kaivoin esiin Meksikosta hankkimani espanjankieliset rocklevyt. Matkustin Meksikossa noin kymmenen vuotta sitten eikä silloin vielä ollut tietoakaan Youtubesta ja netin musiikkilataamoista. Ainoa tapa saada käsiinsä vaikkapa latinalaisamerikkalaisia levyjä ilman monimutkaista tilausrumbaa oli hankkia ne paikanpäältä. Meksiko Cityn levykaupoista löysin myös suomalaisen Amorphis –bändin levyn, ja jälleennäkemisen riemu oli suuri.
Karibian rannalla Playa del Carmenissa tapasin sattumalta Meksikon tunnetuimpiin kuuluvan Caifaneksen (entinen/nykyinen Jaquares) laulajan Saul Hernandezin. Tuttuni bongasivat hänet rantakadulta ja otimme kuvia, joissa jökötämme hänen ympärillään. Minulla oli jo repussani koko Caifaneksen tuotanto. Nyt löysin Youtubesta tämän videopätkän biisistä Ayer me dijo un ave. Tsekatkaa! Aamulla katselin haikeana Meksikon valokuvia ja muistelin aikaa, jolloin olin vielä On the road ja kuljin repun kanssa maata ristiin rastiin. Ne olivat aikoja ne! Olen päättänyt, että palaan sinne vielä. Kunhan aika on taas oikea.