Kun nyt kerran työstä alettiin puhua, niin puhutaan sitten vielä vähän lisää. Arvatkaa, mikä on viimeinen ajatukseni illalla ja ensimmäinen aamulla: kirjoittaminen. Juttuideat, asiat, jotka pitäisi tehdä, aikataulut, dedikset jne. Näin on melkein aina, oli sitten pyhä tai arki. En pääse irtautumaan työstä koskaan, enkä edes halua. Lomalla kärsin ja olin masentunut. Elämä tuntui tyhjältä ja merkityksettömältä. Vatvoin mielessäni turhanpäiväisiä asioita, itkeskelin. Nyt kun työnteko on taas päässyt käyntiin, olen iloisempi ja energisempi, mieleni on täynnä uusia ideoita ja ajatuksia.
Freelancer-toimittajan ammatin hyvät ja huonot puolet ovat yksi ja sama asia. Hyvää on vapaus ja monipuolisuus. Esimerkiksi tällä viikolla olen käynyt katsomassa Espoon kaupunginteatterin Histan häitä (hieno esitys!) ja kirjoittanut esityksestä jutun. Lisäksi olen tehnyt aukeaman jutun blogeista ja niiden merkityksestä vaalikampanjoissa. Olen kirjoittanut arvion Aku Louhimiehen Käsky-elokuvasta sekä mediakommentin FB-yhteisöllisyydestä. Eilen haastattelin amerikkalaista muusikkoa, joka on lapsuuden ja nuoruuden sankarini.
