Olemme pohtineet sinkkuystävieni kanssa, että mikä siinä on että tulevaisuuden ajattelee niin helposti miehen kautta. Kun löydetään mies, aletaan syödä terveellisesti ja viettää koti-iltoja. Elämä ilman miestä on mukamas puolinaista, ja vasta parisuhde tekee kokonaiseksi. Sinkkuus on ikään kuin välitila.
Väärin. Näin se ei todellakaan mene.
Olen kuitenkin huomannut, että yksin ollessaan(kin) ihminen tarvitsee imaginäärisen poikaystävän. Hahmo on kuviteltu (tai mistäs sitä tietää?), se on kaiken sen tiivistymä mitä elämältä odottaisi. Imaginäärisen poikaystävän tärkein ominaisuus on kuvitelma nähdyksi tulemisesta. Imaginäärinen poikaystävä todella näkisi juuri minut, se ymmärtäisi kuka todella olen ja jakaisi kanssani saman maailman. Ja juuri siksi se onkin imaginäärinen, kuviteltu.
Imaginäärisen poikaystävän olemus vaihtelee aina elämänvaiheen mukaan. Sen tärkein funktio on kertoa, mihin suuntaan ja mitä kohden itse tulisi seuraavaksi kulkea. Imaginäärinen poikaystävä ottaa usein jonkun todellisuudessa olemassa olevan henkilön hahmon, jolloin toiveet ja odotukset saattavat kohdistua myös tähän henkilöön, sillä osa imaginäärisen poikaystävän hehkusta lankeaa hänen päälleen kuin katulampun valo.
Imaginäärinen poikaystävä symboloi toivoa ja toivosta ihmisen on kaikkein vaikeinta luopua. Parisuhteessakin toivo on usein se, joka seisoo viimeisenä uppoavan laivan komentosillalla. Vaikka tulee turpiin ja kaikki on jo hajalla, niin silti toivo elää sitkeässä kuin rikkaruoho.
Siksi myös imaginäärisestä poikaystävästä on vaikea luopua. Joskus nuorempana saatoin liittää hänet niin vahvasti johonkin todelliseen henkilöön, että tuon todellisen henkilön läsnä ollessa minun oli pakko katsoa tämän ohitse. Tiesin, ettei edessäni jurnuttava jamppa ollut yhtä kuin imaginäärinen poikaystäväni, mutta en tahtonut hyväksyä sitä. Väen vängällä halusin lukea hänestä merkkejä siitä, että hän olisi sittenkin yhtä kuvitelmani kanssa.
Imaginäärinen poikaystävä on turvallinen koska se on aina toisaalla ja saavuttamaton. Niinpä ei ole pakko kohdata myöskään itseään eikä omaa (usein sietämättömän vääristynyttä) kuvaansa toisessa. Imaginäärinen poikaystävä myös rauhoittaa. Koska se on kuvitelmaa, se on koko ajan läsnä. Voi lähteä hyvin mielin yksin kotiin juhlista. Toisaalta on myös olemassa mahdollisuus, että imaginäärinen voisikin olla todellinen, tai tulla sellaiseksi. Ja sekös vasta jännittävää on.
Usein myös kirjoittaessa minulla on mielessä jokin henkilö, jolle tekstin kohdistan, imaginäärinen lukija.
Tästä tulee mieleeni Facebook ja se, että luomme imaginääristä kuvaa myös itsestämme. Itsellemme ja toisillemme. Tuo imaginäärinen minä on kaiken sen kiteytymä, jota toivoisimme olevamme. Sitä tarjoamme muille vaikka salaa toivoisimme jonkun näkevän meidät juuri sellaisena kuin olemme – ehkä sittenkin juuri imaginäärisenä minänä?
..jospas ihminen tarvitsee peilin tai peilipinnan jonka kautta määrittää itseään ja jos ei ole pintaa josta peilata oma minuus ei saa vastakaikua tai alkaa elämään omaa elämää mitens se joku vanha biisi menee “horce with out name” ja siitä DAD teki uudenoksen joskus 1990luvulla
“http://www.youtube.com/watch?v=LDL02th72u4″
tarkoitan jotain tälläistä “In the desert you can remember your name cause there aint no one for to give you no”
toisealta kumpi on syvempi oma nimi tai minuus se joka kehittyy itsenäisesti vailla ulkopuolista muottia vai se joka tiukasti kasvaa muottiin – kuulemma 1950luvun lapsen hoito oppaat kehoittivat kapaloimaan lapset piukasti että tulee turvallisuuden tunne, niinhän se sama tunne voi syntyä sosiaalisistakin paineista tai muoteista. jos toiseen ääripäähän laitetaan susi lapset jotka on joku eläin kasvattanut ryhmässään
onpas sekavaa tekstiä
Jaan käsityksesi nähdyksi tulemisen tarpeesta, mutta miksi se imaginäärinen näkijä olisi juuri poikaystävä?
Ehkä siksi, että kumppani on se Toinen. Ystävät ovat enemmänkin yhtä kuin me, kanssakulkijoita ja jakajia, joiden kanssa kuljetaan rinnakkain maailmaa ihmettelemässä.
Tietysti peilausta tapahtuu myös ystävyyssuhteissa ja kaikissa ihmisten välisessä kanssakäymisessä.