Madonna lavan sivulta kuvattuna.
Terveiset Berliinistä ja Madonnan keikalta! Keikka oli hyvä, mutta tällä kertaa ei kuitenkaan nähty niin syvällistä kerrontaa kuin esimerkiksi Drowned World –kiertueella, jolla Madonna käsitteli muun muassa valtasuhteita ja väkivaltaa. Sticky and Sweet –kiertue on musiikillisesti ja visuaalisesti edeltäjiään kevyempi. Mutta hieno elämys se on silti.
Madonna on 20 vuodessa saavuttanut popikonin aseman. Madonna otti kantaa tuottamaansa kuvastoon biisissä She´s not me, jonka aikana lavalla nähtiin Madonnan aiempia inkarnaatioita esittäviä hahmoja; Who´s that girl -kiertueen korsetti-Madonna, Like a Virginin hääpuku-Madonna ja Material Girl –videon Marilyn klooni. Madonna tahtonee sanoa, ettei hän ole yhtä luomiensa kuvien kanssa ja tulee näin kommentoineeksi myös postmodernin identiteetin häilyvyyttä. Kuva ei ole koskaan identtinen kohteensa kanssa. Kun ihmisestä tulee julkisuudenhenkilö, irtoaa julkinen minä hänestä kuin kuori ja alkaa elää omaa elämäänsä.
Madonna soitti myös itse kitaraa useammassa biisissä. Laulaja esitti muun muassa räväkän sähkökitaraversion vanhasta Borderlinesta.
Berliinin Olympia-stadionin eteen oli kerääntynyt ihmisiä jo useita tunteja ennen keikkaa. Meillä oli liput ns. golden circleen, muusta katsomosta eristettyyn tilaan lavan edessä. Karsinassa oli mukava juoda drinkkejä keikan alkua odotellessa ja lavanäkyvyys oli hyvä. Katsomon reunoja pitkin pääsi keikan aikanakin lähes lavan eteen, lähietäisyydelle Madonnasta. Taskudigit räpsyivät kiivaasti ikään kuin kuva olisi pystynyt vangitsemaan palan tähteä kotiin kuljetettavaksi.
Keikasta innostuneena mietin, että pitäisikö lähteä vielä toisellekin Madonnan keikalle tänä syksynä Lontooseen, Pariisiin tai Etelä-Amerikkaan.
Madonnasta puheen ollen; uudessa Trendissä (syyskuu 2008) on kolumnini Madde ja minä – Kasvoin Madonnan kanssa.
Ps. Linkki HS:n Madonnan Berliinin keikan arvioon: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Madonnan%20vanhat%20hitit%20sytyttivät%20fanit%20Berliinin%20Olympiastadionilla/1135239050350
Olen samaa mieltä sen kirjoittajan kanssa siitä, että keikan gypsy-osio toimi ja oli yksi konsertin parhaista kohdista. En kuitenkaan allekirjoita kirjoittajan kommentia “lavaa vasten ryskivästä viisikymppisestä”. Mikä ihmeen asenne tämä oikein on? Puhutaanko vanhenevista miesrokkareista, vaikkapa Rolling Stonesista, samaan sävyyn? Tyyliin “papat ne yrittävät yhä heiluttaa lannettaan, mutta kuka haluaa nähdä vanhan papan esittävän näyteltyä seksuaalienergiaa?”
Mielestäni toimittaja on ymmärtänyt Madonnan koko seksuaalisuuden representoinnin väärin. Madonna on aina nimenomaan halunnut kyseenalaista sukupuolirooleja ja provosoida. Ja koska seksuaalisuus on henkilökohtaista ja henkilökohtainen poliittista, Madonna käyttää sitä välineenään. Kyse ei ole siis mistään perinteisestä takapuolen heiluttelusta. Näyttihän Madonna keikalla keskisormeaankin – herranen aika, viisikymppisenä! Ja kouri haarojaan niin kuin räppärit.
Luin juttusi Trendistä ja se oli mielestäni oikein mielenkiintoinen ja hyvä. Madonna ei herätä minussa yhtä suuri intohimoja kuin sinussa, mutta ymmärrän hyvin faniuden käsitteen ja Madonnan merkityksen etenkin meidän ikäpolvellemme.
Madonnan tahtiin minäkin leikin rokkitähteä peilin edessä, äidin helmet kaulassa ja hiusharja mikrofonina.
Olin jo kirjoittamassa Trendiin, mutta löysinkin tämän blogisi ja saan viestin suoraan sinulle:)…Trendin juttusi oli upea ja juuri Madonnan Nizzan konsertista saapuneena se kolahti ja tuntui, että olet kokenut aika lailla samoin kuin minäkin (ja noh…muut Maddefanit tietty) koko madonnaelämäsi ajan. Kiitos jutusta, ja kuvituskin oli upean hauska Trendin tyypillisiin kuvituksiin kyllästyneeltä.
Minäkin haluan teidän Madonna kerhoon hihii!!!
t. Pariisi jäljellä:)
Kiitos kommenteista!
Mukava kuulla, että jutusta löytyi yleisempääkin kaikupohjaa
.
Itsekin tässä vielä arvon, että lähtisikö Lontooseen tai Pariisiin katsomaan keikan uusiksi
.
Madonna-kerho kiittää ja ehdottaa isompaakin M-tapaamista joskus kiertueen jälkeen.
Olen seuraillut tätä blogiasi ja kirjoituksiasi Nykypäivässä (jotka usein tarjoavat mukavan piristysruiskeen lehden toisinaan turhankin kuivalle poliittiselle kirjoittelulle), mutta vasta nyt Trendin artikkelin lukeneena on ihan pakko kommentoida. Eli: Madonna-kirjoituksesi oli upea ja summasi hyvin myös tämän, viikko sitten rouvan Amsterdamissa nähneen Madde-diggarin tuntoja. Kirjoituksiasi on ilo lukea, keep up the good work!
Kiitos Tiina! Ilo kuulla! Kirjoittajana saa yleensä todella vähän palautetta, joten todella kiva kuulla kommentteja. Alkaa jo tuntua siltä, että joku niitä juttuja lukeekin
.