Kun googleen kirjoittaa kunnallisvaalit + blogit, löytyy hakutuloksena jopa 20 000 viitettä. Erottuakseen tästä massasta on siis oltava hyvin kekseliäs. Entäpä jos otettaisiinkin esimerkkiä Yhdysvaltain presidenttitaistosta ja keksittäisiin vaaliohjelman sijaan jokaiselle poliitikkokokelaalle oma pikku ongelma? Siitä olisi sitten kätevä medialle avautua ja blogissaan tilittää. Yhdysvaltojen demokraattipuolueen presidenttiehdokas Barack Obama esimerkiksi avautui huumekokeiluistaan uskonnollisessa keskustelutilaisuudessa: ”Minulla oli vaikea nuoruus. Oli aikoja, jolloin kokeilin huumeita,” hän kertoi. Vastaehdokas John McCain ruoti samassa tilaisuudessa aiemman avioliittonsa ongelmia (STT, 18.8).
Avioero, paniikkihäiriö, alkoholismi, kleptomania… Ehkä mainostoimistot voisivat auttaa tässäkin asiassa. Mitä erikoisempi ja persoonallisempi ongelma, sitä paremmin joukosta tummasta erottuu. Ongelmanmuodostamisessa voisi käyttää apuna myös tilastoja; millaisia ovat suomalaisten yleisimmät ongelmat, millaisia ongelmia on esimerkiksi kaupunkilaisilla nuorilla naisilla, entäpä savolaisilla metsureilla, ja räätälöidä oman pulmansa sitten äänestäjäkuntaa vastaavaksi. Voi avautua esimerkiksi lastensa koliikista, vaikka siitä olisi kauankin.
Kun omaan potentiaaliseen äänestäjäkuntaan sopiva ongelma olisi löydetty, voisi tälle ryhmälle lähettää personoidun kirjeen, jossa kertoo tietävänsä, miten vaikeaa on koliikkivauvan vanhemmilla tai metsureilla tai eronneilla toimitusjohtajilla. Mikään ei yhdistä ihmisiä enemmän kuin ongelmien jakaminen. Toisaalta personoimalla vaalikirjeen vastaanottajan ja tämän ongelman mukaan tekee mahdolliseen äänestäjään myös lähtemättömän vaikutuksen: Joku ymmärtää minuakin, joku näkee minut ja ongelmani.
Ongelmien kanssa ei kannata kuitenkaan liioitella. Jatkuva avioituminen ja eroaminen sekä selittämättömät sairaslomat eivät näytä hyvältä mediakuvassa. Ongelman on oltava kompakti ja rajattu, ja mielellään jo ratkaistu. Näin siitä saa mukavia selviytymistarinoita lehtien täytteeksi. Kuvissa voi sitten möllötellä levollisen näköisenä ja katsella meren horisonttia.
Jos ei keksi sopivaa ongelmaa tai ei halua sitä julkisesti puida, voi aina valita käänteisen ratkaisun ja kehittää vaalien alle jonkin muikean perhetapahtuman tai hehkutella sitä vaikkapa kirjassa. Tämä vaihtoehto sopii myös niille, joiden mediakuva on jähmeä tai kylmäkiskoinen. Vierellä hymyilevä puoliso tuo julkisuuskuvaan mukavasti pehmeyttä ja inhimillisyyttä. Puoliso tuo urasuuntautuneen poliitikon rinnalle pehmeitä perhearvoja.
Riitta Jallinojan mukaan naistenlehdet ovat jo 90-luvulta asti noudattaneet jatkokertomuskaavaa, jossa julkkisten perhetapahtumia seurataan ja päivitetään säännöllisesti. Iloisten perhetapahtumien, kuten vaikkapa kihlajaisten, hyvä puoli on myös se, että niille voi kehittää jatko-osia; avioituminen, raskaus, lapsen syntymä, pikkulapsivaihe, kouluun meno ja lopulta, jos hyvin käy, voi poseerata lapsen kanssa ylioppilaskuvassa ja kertoa tämän kirjoituksista. Tämän strategian hyvä puoli on myös se, että haastatteluja ei tarvitse antaa kaikille erikseen. Aina uuden parisuhteen vaiheen uutisoidessaan lehdet kertaavat suhteen historian ja siteeraavat toisiaan.
Julkaistu Nykypäivässä 29.8.2008. Alkuperäislähde mainittava lainattaessa.
