Hulluja haluja

 

 Jonotin lauantaina Hulluilla päivillä neljä tuntia lentoja ja matkoja. Alennusmyynnin tungoksessa ihminen tajuaa sekä perimmäisen yksinäisyytensä että sen, miten katoavan pieni pisara meressä sitä tosiasiassa on. Sama tapahtuu suurkaupunkien vilinässä; keskellä joka suuntaa virtaavia ihmismassoja tajuaa välähdyksenä, miten paljon meitä täällä on ja miten hauras rakennelma yksilöllinen identiteetti on.  

Miten älytöntä on ajatella, että olisi elämää kuoleman jälkeen, banaalisti; miten me kaikki elävät ja kuolleet edes mahtuisimme sinne?

Väentungoksessa ymmärtää, miten käy kun kaikki tahtovat samaa asiaa. Sitä vaalii mielessään kuvitelmaa, että on omine haluineen ja toiveineen ainutlaatuinen yksilö, mutta massan keskellä tajuaa, että nämä kaikki tahtovat enemmän tai vähemmän samaa kuin minä. Kaikki uskovat lisäksi, että olisi oikeudenmukaista ja kohtuullista että nimenomaan minun haluni toteutuisi.

 

Yhden halu myös ruokkii, ohjaa ja lisää muiden haluja. Kun yksi pysähtyy penkomaan vaatekasaa, on saman kasan ympärillä pian joukko muitakin uteliaita. Alennusmyynnistä ostetaan ihan mitä tahansa siinä paradoksaalisessa uskossa, että näin säästetään rahaa. Mietin tuntikausia jonottaessani, että lentoliput olisivat tulleet samanhintaisiksi jos olisin tehnyt jonotusajan töitä ja ostanut liput normaalihinnalla. Nyt Berliinin lennot ovat kuitenkin jo taskussa, eli sikäli jonotus kannatti.

 

Massalla on oma tahto, joka on enemmän kuin yksilöiden tahtojen summa. Siksi joukot ovat arvaamattomia ja jopa vaarallisia. Tämän huomaa alennusmyynnissä ja rockkonsertissa.

 

Ihmisen haluja ja tunteita pidetään yksityisasiana, syvimmän yksilöllisen identiteetin ilmentymänä. Kuitenkin haluja ja tunteita on suhteellisen helppo ohjata ulkopuolelta. Me haluamme sitä, mitä meidän oletetaankin haluavan. Halut korreloivat myös sosiaalisen ja yhteiskunnallisen aseman kanssa.

 

Olen tämän syksyn Idolisia seuratessani pohtinut, että ehkä ohjelman suosio selittyy  sillä, että se tekee häviämisestä arkipäiväistä ja normaalia. Vain yhden halu voi toteutua, vain yksi voi voittaa. Muut häviävät, yksi kerrallaan. Saamme seurata häviön hetkiä televisiosta hidastettuna, turvallisesti kotisohvalla istuen, ja samaistumalla ikään kuin kuivaharjoitella häviämistä ja ”kiitos ein” vastaanottamista.