Joulusaarna

Vielä jokin aika sitten suomalaiset päättäjät hyssyttelivät ja olivat sitä mieltä, että edessä oleva taloudellinen taantuma on vain ohimenevä eikä koske Suomea. Viime viikkoina ääni kellossa on kuitenkin muuttunut. Jyrki Katainen kertoi kuluneella viikolla Ylen A-plus-ohjelmassa näkevänsä nykyisen taloustilanteen jopa synkempänä kuin viime laman aikaan 1990-luvun alussa. Viimeksi ongelmat olivat kotimarkkinapainotteisia, nyt globaaleja ja vientikin on tyrehtymisestä. Paavo Lipponen puolestaan luonnehti eilen TV1:n Ykkösaamussa nykyistä talouskriisiä jopa pahemmaksi kuin 1930-luvun alun lamaa. Taantumasta ja mahdollisesta lamasta puhutaan jo koulujen joulujumalanpalveluksissakin muistutellen, että joulu voi monessa kodissa olla työttömyyden ja ihmissuhdeongelmien takia ankea.

Täysiä laseja Berliinissä

Olin ystäväni Jennin kanssa viikonloppumatkalla Berliinissä 33-vuotissynttärini kunniaksi. Berliinin kuuluisilla joulumarkkinoilla hattaran tuoksu sekoittui makkaran lemuun. Yhtäkkiä taivas Alexanderplatzin aukion yllä oli mustanaan säksättävistä linnuista, jotka katosivat yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin. Joulutorin taustalla loisteli televisiotorni.

Iltaisin istuimme rokkibaarissa Kreuzbergissä. Baari oli auki aamuun asti, mikä edesauttoi rentoa tunnelmaa. Kenelläkään ei ollut kiire mihinkään. Baarikeskusteluja käytiin uusien saksalaisystäviemme kanssa muun muassa siitä, kulkeeko itä- ja länsi-Berliinin raja vielä henkisesti ihmisten mielissä. Tästä ei saatu ihan selvyyttä illan sangen myöhäisestä (tai oikeastaan varhaisesta, elettiinhän jo aamua) ajankohdasta johtuen ja päädyimme puhumaan Nukkumatista, joka kuului yhteisenä hahmona meidän kaikkien lapsuuskuvastoon.

Matkalla on sopivasti irti kaikesta ja näkee oman arkensa ikään kuin vierestä. Puhuimme myös siitä, että ihmiset ovat jaettavissa ”lasi on puolitäysi”- ja ”lasi on puolityhjä” – tyyppeihin. Itse kuulun jälkimmäisiin. Pohdimme, miksi niin usein se, mitä ei ole, vaikuttaa elämään ja mielentilaan vahvemmin kuin se, mitä on. Baari-illan jälkeen olo voi tuntua tyhjältä, ei sen takia, mitä tapahtui, vaan sen, mitä ei tapahtunut. Emme näe arjen keskellä kaikkea sitä, mitä meillä on, vaan sen mitä meillä ei ole. Odotamme jotain tapahtuvaksi tietämättä oikein itsekään, mitä odotetaan.

“Minä täällä”

Ystäväni soitti minulle työnumerostaan, jota puhelimeni ei tunnista. Terävä kollegojen välinen dialogimme meni näin:

Ystävä: Moi, minä täällä.

Minä: Kuka minä?

Ystävä: (Nauraen) No minä minä.

Toisaalta tähän keskusteluun kiteytyy yksinkertaisuudessaan jotain hyvin paljastavaa ihmiselämästä. Me kaikki olemme itsellemme minä ja odotamme myös muiden meidät minänä tunnistavan. Hyvin harvoin tämä kuitenkaan onnistuu. Toiselle olemme olemassa aina kolmannessa tai korkeintaan toisessa persoonassa.

 

Työstä puheen ollen, työpäiväni ovat viime viikkoina venähtäneet koko valveillaoloajan pituisiksi. Koska kirjoitan kotona, käyn usein Facebookissa ikään kuin tapaamassa kollegoja ja ystäviä. Iltaisin siellä saattaa vierähtää tuntejakin. Koska vietän siellä niinkin paljon aikaa, olen miettinyt millaista oleminen siellä oikeastaan on.

Tänään pohdin taas virtuaalisen suhdetta todellisuuteen ja muotoilin ajatukseni statuspäivityksen 200 merkin puitteissa näin: ”Venla miettii, että virtuaalinen on kuin uni tai ajatus, se on mahdollisuus joka saattaa realisoitua, se on toden ja epätoden välissä”.

 

Aikakauslehdet uhkana

Pelastusalan keskusjärjestön teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisia pelottavat uhat kotipiirissä (Yle 5.12.2008). Olenkin aina sanonut, että koti on ihmiselle vaarallisin paikka. Itse olen huomannut kotipiirissä muun muassa aikakauslehtien luoman uhan. Lattialle lojumaan unohtunut aikakauslehti on vaarallisen liukas ja voi johtaa kaatumiseen ja tapaturmiin!

 

Joulukriisi

Kolme asiaa tulee aina yhtä yllättäen: ensilumi, kuolema ja joulu. Eilen metrossa ihmettelin Itäkeskuksen kauppakeskuksen jouluaiheista mainosta, jossa leveästi hymyilevä joulupukki toivotti ”Ostosrauhaa”. Onko kyseessä mainostoimiston keksimä itseironinen heitto vai onko nyt tosissaan ajateltu, että tässäpä vasta kekseliäs slogan? Joulupukin sotkeminen kristillisestä kuvastosta peräisin olevaan joulurauhan ajatukseen on jo sinällään tyylivirhe. Mutta että ostosrauhaa?

 

Kadotettujen ja löydettyjen maa

 

Vietin marraskuussa viikon Tunisiassa. Kiersimme ympäri maata rannikolta kohti etelää ja Saharaa. Suurimman vaikutuksen minuun teki juuri Sahara. Autiomaassa on jotain rauhoittavaa, vähän niin kuin merenulapassa. Matkalla kuulin monia tarinoita, joiden juonena oli tavaroiden hukkaaminen Tunisiassa ja niiden yllättävä löytyminen.