Tavallinen tarina lööpissä

Iltapäivälehdet ovat perinteisesti pyrkineet myymään irtonumeroita julkkiskandaaleilla, onnettomuuksilla ja muilla kohu-uutisilla. Jutunaiheita on kierrätetty 7 päivää –lehdestä iltapäivälehtiin ja toisten päin. Yhden lehden aloitteesta esiin nostettua ”kohu-uutista” on seurattu sekä iltapäivälehdissä että juorulehdissä ja palloteltu edes takaisin. Tätä kutsutaan viestinnän tutkimuksessa intermediaalisuudeksi eli eri medioiden väliseksi vuorovaikutukseksi.

 

”Tavisten” selviytymistarinat ovat olleet juorulehtien kauraa aina. Jutuissa on usein ollut tirkistelyn sivumaku. Lehdet ovat esimerkiksi lahjoittaneet köyhälle pirttiperheelle television ja tehneet perheen köyhyydestä ja tapahtumasta reportaasin. Lehdissä on esitelty myös tavallisten ihmisten harvinaisia sairauksia ja kurjia elämänkohtaloita.

Nyt tavisten tarinat ovat päätyneet myös keltaisen lehdistön lööppeihin. Lööpeissä on kerrottu muun muassa äidistä, joka sairastaa syöpää, pikkulasten ”selviytymiskamppailuista”, miehestä, joka ei saa uusia keuhkoja ja kaverista, joka kuoli salamaan. Niissä on seurattu seikkaperäisesti lapsensa kadottaneiden vanhempien surua ja luokkatovereiden yrityksiä lohduttaa surevia vanhempia.

 

Tunteellista

Markus L kommentoi edellistä postaustani ja huomautti, että eikö olekin niin, että aidon tunteen tunnisti vasta jälkikäteen. Näin asia varmaan onkin. Kerromme jatkuvasti itselle tarinaa ja poimimme siihen asioita, jotka tuntuvat siihen sopivan. Toisia asioita taas jätämme huomiotta. Ymmärtäminen on aina jälkikäteistä. Mistä tahansa menneisyyden tapahtumasta saattaakin vuosien päästä tulla elämämme perustapahtuma, josta johdamme kaiken muun. Juuri tämä tapamme tulkita tapahtumia omaan tarinaamme sopiviksi on yksi asioista,  joiden takia minusta välillä tuntuu että siinä (ja elämisessä) on kyse peitetarinasta. Onko kaikki toimintamme lopulta funktionaalista, jotain hyvinkin yksinkertaista päämäärää kohti suuntautuvaa toimintaa, ilman että itse sitä aina tiedostamme?

Etsiskelin tänään netistä materiaalia tunne-elämää käsittelevää juttua varten. Kiinnitin huomiota siihen, että artikkeleja, joissa neuvottaisiin miten ihastumisesta,tai muusta tunteesta toipuisi ja pääsisi eroon tai yli, on äärimmäisen vähän. Niitä löysin vain yhden, ja sekin oli muutaman ranskalaisen viivan mittainen. Tämä kertonee siitä, miten itsetarkoituksellisen hyvänä asiana näitä tunteita kulttuurissamme pidetään, vaikka ne aiheuttavatkin usein kärsimystä.

Kielletyt laulut

Juttuni Kielletyistä lauluista on nyt luettavissa Kaupunginteatterin kotisivuilla: http://www.hkt.fi/ohjelmisto/luearvostelu.php?id=609

Intuitio oli jälleen väärässä

No nyt on sitten tapahtumassa se, mitä en olisi koskaan uskonut todeksi; Madonna tulee Suomeen. Lippujen myynti alkaa huomenna. Kun viisi miljoonaa suomalaista yrittää yhtä aikaa saada lippua, tulee myynnistä varmaan melkoinen härdelli. Intuitioni sanoi viimeiseen asti, ettei Madonna kuitenkaan tänne asti tule. Samalla ajattelin, että saattaapa tullakin, koska intuitioni sanoo toisin. Se nimittäin on usein väärässä.

Tapasin perjantaina vanhan ystäväni, joka kertoi lukevansa blogiani säännöllisesti ja olleensa pettynyt, kun en ole tätä taas moneen viikkoon päivittänyt. Lupasin korjata asian, terveisiä vaan!

Syy hiljaisuuteni on ollut työkiireissä. Lisäksi vaikuttaa siltä, että tarve kirjoittaa herää aina kun elämässä ollaan jonkinlaisessa murroskohdassa. Mikä onkin tilanne aika usein.