Naiset valittelevat usein, että tietyssä iässä heistä tulee läpinäkyviä eikä kukaan enää kiinnitä heihin mitään huomiota. Toinen naisellinen huoli on paradoksaalisesti se, että saa ulkonäkönsä takia huomiota pyytämättä. Kirjailija Riku Korhonen huomauttaa uudessa Hyvästi tytöt –teoksessaan (Sammakko, 2009), että läpinäkyväksi muuttuminen on miestenkin ongelma näiden saavuttaessa tietyn iän. Teoksen minäkertojalle tämä kavahduttava hetki koittaa 36-vuotiaana. Yhtäkkiä hän huomaa, että tytöt eivät enää kiinnitä häneen mitään huomiota, ei vaikka päähenkilö miten nojailisi koivunrunkoon jäätelöä nuoleskellen. Korhosen määritelmän mukaan vielä kolmekymppinenkin nainen voi olla tyttö, mutta siihen raja sitten vedetäänkin.
