Sikainfluenssa leviämisvauhti mediassa oli huikea. Helsingin Sanomien ensimmäinen sikainfluenssasta kertova uutinen julkaistiin arkistohaun mukaan 25.4. Muutaman palstan kokoisessa jutussa kerrottiin, että ennen tuntematon sikainfluenssan tappava muoto on surmannut jopa 60 ihmistä Meksikossa. Viisi päivää myöhemmin vappuaattona sikainfluenssasta kertovia juttuja löytyi HS:n arkistosta jo 52 kappaletta. Vertailuna sana ”lintuinfluenssa” tuotti yli 800 hakutulosta.
Maanantaina 27.4. sikainfluenssa oli kahden tv-uutislähetyksen välisellä parin tunnin tauolla levinnyt Amerikan mantereelta Pohjoismaihin. Muutamaa päivää myöhemmin tautiepäilyjä löytyi jo Suomestakin. Vappuaattona koko Suomi – tai ainakin tiedotusvälineet – jännitti sairaalassa eristetyn potilaan laboratoriokokeiden tuloksia. Kansa hamstrasi hengityssuojaimia. Meksikon aurinkorannoilla oli autiota. Uusi tauti kirvoitti myös uudenlaisia yhdyssanoja. Ekonomistit rauhoittelivat pelkoja ”sikataantumasta”. Suomalainen Rasmus-yhtye keskeytti Etelä-Amerikan kiertueensa. Hotelleja eristettiin. Uutiskuvissa ihmiset seisoskelivat bussissa ja metroissa hengityssuojainten takaa pälyillen. Tamiflu hupeni apteekkien hyllyiltä vaikkei suomalaisista tartunnoista ollut vielä tietoa.
Mika Aaltola tarkastelee HS:n lintuinfluenssauutisointia Journalismikritiikin vuosikirjassa 2007. Hän kiinnittää huomiota siihen, että media tapaa hälventää tautien aiheuttamia uhkakuvia korostamalla rajoja, joille vitsausten tulkitaan myös pysähtyvän. Tutkijan mielestä lintuinfluenssaa voi tarkastella myös tuotteistettuna tautina. ”Sen avulla ylläpidettiin taudintorjuntavalmiutta, josta ihmisryhmät hyötyivät eri tavoin. Siitä aiheutui uhkaa ja pelkoa, kustannuksia ja tappioita sekä tilaisuuksia ja tuottoja. Nämä influenssamarkkinat olivat selkeän spekulatiivisia, koska tautia ei vielä ollut,” Aaltola kirjoittaa. Hän huomauttaa että myös media itse hyötyi maalaamistaan uhkakuvista. Erilaiset uhat ja niiden välttäminen pyörittävät irtonumeromyyntiä. Kauhukuvien ohella korostettiin ennakkovalmiutta ja varautumista: lääkevarastoja, rokoteohjelmia ja varajärjestelmiä. Kaikkeen oltaisiin varautuneita.
Aaltolan mukaan tautidraamojen elinkaari on säännönmukaisesti lyhyt. Lintuinfluenssadraamakin kesti vain muutaman kuukauden. Jo huhtikuussa 2006 se oli muuttunut sivujuonteeksi. Voittajia olivat hänen mielestään muun muassa lääketeollisuus, asiantuntijat ja media. Kansalaiset puolestaan saivat kokea yhteisöllisyyden tuntua yhteisen uhan edessä ja toisaalta voimauttavan kokemuksen oman ryhmän kyvykkyydestä torjua tuo uhka. WHO:n tilastojen mukaan vuonna 2006 lintuinfluenssaan sairastui 115 ihmistä, joista 79 kuoli. Siihen nähden kohu oli melko paisuteltu, kuoleehan ”tavalliseenkin” influenssaan vuosittain ihmisiä. Vappuviikonloppuna uutisissa jo uumoiltiin, että sikainfluenssa saattaakin olla pelättyä vaarattomampi.
Kaikkiaan H5N1-viruksen aiheuttamaan tautiin on sairastunut 408 ihmistä 15 maassa sitten lintuinfluenssan toteamisen vuonna 2003. Kuolleita on yli 250. Viruksen leviämisen estämiseksi yli 300 miljoona lintua on teurastettu eri puolilla Afrikkaa, Aasiaa, Lähi-Itää ja Eurooppaa (lähde: YLE Ulkomaanuutiset, 3.3.2009). Lintuinfluenssakohu yhtenä todellisena häviäjänä voi siis pitää siipikarjaa. Aaltola huomauttaa, että useimpien vaarallisten tartuntatautien tapaan lintuinfluenssa vahvisti yleistyvää stereotypiaa tuotantoeläinten ja jopa villieläinten uhkaavuudesta. Egyptissä on jo ryhdytty sikojen joukkoteurastukseen vaikka virus ei olekaan viranomaisten mukaan peräisin sioista.
”Hullun lehmän tauti” tuotti HS:n arkistossa lähes 1300 hakutulosta, mutta kuka muistaa enää tätä takavuosien paniikinaiheuttajaa?
Julkaistu Nykypäivässä 8.5.2009. Alkuperäislähde mainittava lainattaessa.
