Tilhi pallilla

Virkanainen kertoo:

” Koko viikon ajan Facebook-statuksissani oli vilahdellut jonkinlaisia pakkotoiston omaisia viittauksia palliin. Niitä löytyi myös muistiinpanoistani. Mietin hämmentyneenä sitä, mihin ne viittaavat.

Sitten toissapäivänä tapahtui jotain. Neitsyt Maria -korvakoruni putosi viemäriin. Pidin sitä merkkinä, enteenä jostain, mutta mistä? Tongin hädissäni Neitsyt Mariaa viemärikaivosta ja onnistuinkin kalastamaan sen harmaan veden seasta. Seuraavana päivänä luin jonkun Facebook-statuksesta, että Jeesus oli ilmestynyt Ikean vessan oveen. Tunsin huojennusta. Näin silmissäni otsikot: Neitsyt Maria tukki viemärin.

Tänään asiat alkoivat edetä ja ottivat yllättävän suunnan. Kirjamessuja koskeviin statuskommentteihini pyrähti tilhi. Mietin mahdollista kiinnostavaa esitelmäotsikkoa ”Pallit ja tilhet kirjallisuudessa.” Ja sitten Itäkeskuksen Carollisissa kreikkalaista salaattia syödessäni se tapahtui. Palaset loksahtivat kolisten paikoilleen. Esikoisteokseni nimi ilmestyi minulle näynomaisesti: Tilhi pallilla. Purskahdin hysteeriseen hihitykseen ja hampurilaisiaan nauttivat yksinhuoltajat vilkuilivat minua paheksuvasti.

Itsesensuurin Ihmemies

Jari Tervon pääministeri Lahnanen oli ensimmäisiä romaanihenkilöitä, josta revittiin iltapäivälehden lööppejä. Samalla kauhisteltiin, miten epäuskottavaa ja rienaavaa tekstiä Koljatti sisältääkään. No, koska tyylilajina on satiiri ja kyseessä on fiktio, on turha odottaakaan siltä muuta kuin karnevalismia. Itse asiassa Tervon satiiri on hyvinkin osuvaa.

Koljatin Lahnasen mielestä politiikka ei ole viihteellistynyt, vaan se on viihdettä, toimittajia varten järjestettyä näytöstä. Törkykuvien ja uutisten levittämistä perustellaan ”yhteiskunnallisella keskustelulla”, jonka aiheet media kuitenkin itse sanelee. Nykytekniikka tallentaa kaiken nettiin ja bittiarkistoihin eikä mikään pyyhkiydy pois. ”Elämänsä teknistänyt ihminen on tehnyt unohduksen eli anteeksiannon mahdottomaksi.” Koljatin poliittinen eliitti keskittyy hymyilemään oikeasta kulmasta alati kärkkyville toimittajille.

Kuvottavan hyvä teksti

Tänään Kriittisen korkeakoulun tekstipajassa keskustelu kiertyi itse teksteistä muun muassa gynekologisessa leikkaussalissa veritulvan varalta olevaan kumisaapasrivistöön. Sieltä puolestaan päästiin afrikkalaiseen leikkaussaliin, jossa yhden henkilön tehtävänä on hätistellä kärpäsiä pois leikkaussalista. Runosta polveiltiin Kabbalaan, ja käytiinpä jopa Madonnassa asti.

Keskustelua käytiin myös siitä, onko oikein sanoa, että tekstistä tulee hyvä tai paha olo. Kysymyksen voisi kai muotoilla niin, että kuuluvatko tunteisiin pohjatutuvat makuarvostelmat kirjallisuuskritiikkiin. Mielestäni ne kuuluvat. Lukeminen on tekstin ja lukijan välistä intiimiä kommunikaatiota. Ensimmäisenä lukija reagoi tekstiin tunteillaan. Sillä, millaisia tunteita teksti lukijassa herättää, ei ole välttämättä mitään tekemistä tekstin laadun kanssa. Hyvä teksti saattaa aiheuttaa lukijassa kuvotusta. Huono teksti tekee sen vielä todennäköisemmin. Teksti, joka ei herätä lainkaan tunteita, on yksinkertaisesti tylsä.