Haikuja ja ihmeitä Vilnassa

Vietin vuodenvaihteen Vilnassa, joka on vuoden 2009 EU:n kulttuuripääkaupunki. Tunsin olevani heti kotona Vilnan vanhankaupungin kapeilla kujilla, joita reunustavat viihtyisät ravintolat, kahvilat ja putiikit. Kaupungista löytyy boheemeja baareja ja trendikkäitä klubeja moneen makuun. Kävin tekemässä myös oman hiljaisen toivomukseni ihmeitä tekevän Pyhän Madonnan maalauksen edessä.

Vilna todella satsaa kulttuuripääkaupunkivuoteensa. Vuoden 2009 aikana kaupungissa järjestetään yli 900 tapahtumaa. Teemavuoden avajaisten kunniaksi Vilnan katedraalin aukiolla järjestettiin Gert Hofin suunnittelema valoshow. Hof kertoi lehdistötilaisuudessa vierailleensa Vilnassa viimeksi Rammsteinin valoesityksen kanssa. Puolilta öin nähtyä näyttävää valoesitystä täydensi se tieto, että katedraali on rakennettu paikalle, jolla muinoin palvottiin ukkosenjumala Perkunasia. Valonäytelmän pääväreinä olivat Liettuan lipun värit; punainen, vihreä ja keltainen. Tapahtumaa kerääntyi katsomaan kymmeniä tuhansia vilnalaisia ja ulkomaista lehdistöä. Ennen pääohjelmannumeroa kutsuvieraita kestittiin neuvostoaikaisessa urheilu- ja kulttuurihallissa.

Joulusaarna

Vielä jokin aika sitten suomalaiset päättäjät hyssyttelivät ja olivat sitä mieltä, että edessä oleva taloudellinen taantuma on vain ohimenevä eikä koske Suomea. Viime viikkoina ääni kellossa on kuitenkin muuttunut. Jyrki Katainen kertoi kuluneella viikolla Ylen A-plus-ohjelmassa näkevänsä nykyisen taloustilanteen jopa synkempänä kuin viime laman aikaan 1990-luvun alussa. Viimeksi ongelmat olivat kotimarkkinapainotteisia, nyt globaaleja ja vientikin on tyrehtymisestä. Paavo Lipponen puolestaan luonnehti eilen TV1:n Ykkösaamussa nykyistä talouskriisiä jopa pahemmaksi kuin 1930-luvun alun lamaa. Taantumasta ja mahdollisesta lamasta puhutaan jo koulujen joulujumalanpalveluksissakin muistutellen, että joulu voi monessa kodissa olla työttömyyden ja ihmissuhdeongelmien takia ankea.

Asekauppaa ostarilla

Asun Kulosaaressa vai muutaman kilometrin päässä Helsingin keskustassa. Täällä tilanne palveluiden suhteen on kuitenkin sama kuin monilla haja-asutusalueilla; niitä ei juuri ole ja viimeisetkin yrittäjät lähtevät. Kulosaaren ostokeskuksessa ei enää ole postia ja saaren apteekkikin muutti pois, mutta sen sijaan tänään kaupassa käydessäni huomasin jotain uutta: Ostarille oli tullut asekauppa, jonka valaistuissa tiloissa kiväärit seisoivat iloisissa riveissä. Firman kotisivujen Kuukauden videossa nimeltään ”Family time” noin 12-vuotias tyttö purkaa ja kokoaa jonkinmoisen rynnäkkökiväärin 15 sekunnissa isän kannustaessa kameran takana.

“Olisiko hetki aikaa…”

Tiukan työpäiväni katkaisi jälleen kerran puhelinmyyjän soitto. Kerrottiin, että tässä ollaan nyt lähestymässä ”hyvin iloisissa merkeissä”. Paljastui, että minulle oltiin tarjoamassa Nalle Puh-lehden vuosikertaa. Mitä kaltaiseni pian 33-vuotias kansalainen Nalle Puhilla tekisi? Katkaisin puhelun ystävällisesti mutta napakasti alkuunsa.

 

Koska puhelinmyyjiäkin koulutetaan ”pistämään jalka oven väliin” ja kalastamaan vastaanottajan huomio, neuvon nyt pitkällä kokemuksella, miten puhelinmyyjästä pääsee nopeasti ja tyylikkäästi eroon: Älä anna myyjän ladella litaniaansa, vaan katkaise se alkuunsa ilmoittamalla, ettet ole juuri nyt kiinnostunut tarjouksista etkä tutkimuksista. Jos annat soittajan jatkaa, on tästä vaikeampi päästä eroon.

 

Pieniä riskejä

En ole viime aikoina ehtinyt päivittää blogia, mikä johtuu siitä että viimeisen kolmen viikon aikana olen joutunut kolmasti viemään verta vuotavan ja sitä nielleen ja oksentavan lapseni ambulanssilla sairaalaan. Syynä tähän on nielurisaleikkaus.

 

Villiintyneitä puutarhoja

 

Anna-Leena Härkönen kirjoittaa tämän viikon Annan (23/2008 ) kolumnissaan puutarhanhoidosta, tuosta teemasta, joka keväällä oli aivan muissa yhteyksissä tapetilla. Hän kertoo opiskeluaikoinaan todenneen ystävälleen, että ”Mä inhoon lapsia ja viherkasveja”. Noin olisin itsekin voinut tokaista.  Lasten ja viherkasvien kohtalonyhteyttä korostaa sekin, että kun olin raskaana, viherkasvinikin alkoivat salaperäisesti kukoistaa. Niitä rönsyili ikkunalaudoilla, kirjahyllyn päällä ja jopa ruokapöydällä. Samoihin aikoihin aloin haaveilla koirasta. Pian lapsen syntymän jälkeen muutin toiseen asuntoon, ja kasvit kuolivat yksitellen. On hirveää seurata kasvin kuolemaa. Kuolleen kasvin poisheittämisessä on ikävää lopullisuuden tuntua.

 

Miten hankala työtoveri kesytetään

Jyrääkö työpaikallasi tankki, vainoaako sinua sala-ampuja, oletko törmännyt simpukkaan? Artikkelini siitä, miten hankala työtoveri kesytetään, löytyy nyt myös Nykypäivän verkkosivuilta: http://www.nykypaiva.fi/default.asp?sa=93537

Veden lumous

Kävin viime viikolla katsomassa Susanna Iivanaisen näyttelyä Galleria Katariinassa (Kalevankatu 16). Luin näyttelystä HS.ssä, jossa Iivanaisen hukkumista ja veden alaisia maisemia kuvaavia maalauksia verrattiin Piano –elokuvan avainkohtaukseen. Piano-elokuvan hukkumiskuvaus on jostain syystä kiehtonut minua aina. Välillä tuntuu, kuin tietokone olisi minun pianoni.

 

Iivanaisen hukkumismaalauksissa on hiljaista rauhaa ja kauneutta. Vesi on samalla alitajunnan symboli. Vesi on metsän lailla pakopaikka, äidin syli ja musta kuolema. Tuonelan joki erottaa kuolleet elävistä. Kalevalassa Aino pakenee pakkoavioliittoa vanhan Väinämöisen kanssa veteen ja muuttuu kalaksi. Veden pinnan alla alkaa toinen maailma.

 

Iivanaisen näyttely on huomenna sunnuntaina viimeistä päivää auki.

 

Lisätietoja taitelijasta ja hänen teoksistaan: http://www.vire-design.fi/susannaiivanainen/

Lukija metrossa

Näin tänään metrossa ihmeen: ihka oikean lukijan, joka luki Nykypäivä-lehteä ja vieläpä minun juttujani sieltä. Oli hassua istua lukijaa vastapäätä ja seurata hänen ilmeitään. Ilahduin koko päiväksi, mikä kertoo siitä, miten vähän palautetta toimittajat saavat.

Uudessa Sara-lehdessä (huhtikuu/2008) on kirjoittamani juttu prätkädiivoista. Lukekaa niin tiedätte.

Koottuja selityksiä

Tabuista puheen ollen, on paljon asioita, joita ei ole sopivaa sanoa julkisesti. Tätä voisi kutsua vaikka moderniksi säädyllisyydeksi (käsite on peräisin Riitta Jallinojan avioerotutkimuksesta). Listan vasemmalta puolelta löytyy se, mitä sanotaan ja oikealta puolestaan se, mitä mahdollisesti tarkoitetaan:

      -        Erosimme ystävinä – Vihaamme toisiamme emmekä ole missään väleissä.

      -        Kasvoimme erilleen – Emme harrastaneet seksiä vuoteen.

      -        Synnytys oli upea kokemus – En vieläkään pysty istumaan.