Olen sulkenut Fb-tililini ainakin joksikin aikaa. Ne jotka haluavat, tietävät mistä minut löytävät. Sulkisin tämän bloginkin, mutten tiedä miten se tapahtuu. Tietääkö joku muu? Entä jos tämän sulkee, niin voiko blogin vielä halutessaan avata uudelleen? Säilyvätkö vanhat sisällöt?
Sikamaista priorisointia
Suomessa sikainfluenssarokotuksissa on epäonnistuttu surkeasti. Sikainfluenssaan on menehtynyt liian myöhään aloitettujen rokotusten takia jo ainakin 11 henkilöä. Jos tällainen määrä kansalaisia kuolisi onnettomuudessa, järjestettäisiin asiasta virallinen tutkinta. Mediassa muistetaan mainita kuolemantapauksien kohdalla, että useimmilla menehtyneillä oli pitkäaikaissairauksia. Kuitenkaan uhrit eivät menehtyneet pitkäaikaissairauteen, vaan nimenomaan sikainfluenssaan, joka olisi ollut rokotteella ehkä estettävissä. Lisäksi muistutetaan, että tavalliseen kausi-influenssaan menehtyy vähintään tuhat ihmistä vuodessa. Erona tässä on kuitenkin se, että kausi-influenssaa vastaan on tähän mennessä saanut halutessaan rokotuksen.
Toiseksi sikainfluenssarokotteen riskiryhmäluokitus on täysin mielivaltainen. Esimerkiksi isosta leikkauksesta toipuva potilas, jolla on useita riskiryhmäluokituksen sairauksia, ei rokotusta saa jos on yli 65-vuotias. Silti sikainfluenssan uhreista ainakin kolme on ollut yli 70-vuotiaita pitkäaikaissairaita.
Mikä logiikka tässä on? Tunnustaako tauti ikärajaa? Tänään asiassa kirjoitetaan myös HS:n mielipidepalastalla. Voisiko joku esittää tämän priorisoinnin lääketieteelliset perusteet julkisesti? Kuka ottaa vastuun, jos yli 65-vuotias esimerkkipotilas saa sikainfluenssan rokotuksen viivästymisen takia ja menehtyy? Halutaanko tällä sanoa, että alle 65-vuotiaiden henki on tämän rajapyykin jo ylittäneiden henkeä arvokkaampi yhteiskunnan silmissä?
Erityisen huolestuttavaksi tilanteen tekee se, että pääkaupunkiseudun sairaaloilla on jo nyt resurssipulasta johtuvia vaikeuksia hoitaa sikainfluenssapotilaita. Jos sairaalapaikoista tulee pula, käytetäänkö niidenkin jaossa samoja priorisointiperiaatteita kuin rokotuksissa? Onko tällainen priorisointi tullut suomalaiseen terveydenhoitoon jäädäkseen?
Haikuja ja ihmeitä Vilnassa
Vietin vuodenvaihteen Vilnassa, joka on vuoden 2009 EU:n kulttuuripääkaupunki. Tunsin olevani heti kotona Vilnan vanhankaupungin kapeilla kujilla, joita reunustavat viihtyisät ravintolat, kahvilat ja putiikit. Kaupungista löytyy boheemeja baareja ja trendikkäitä klubeja moneen makuun. Kävin tekemässä myös oman hiljaisen toivomukseni ihmeitä tekevän Pyhän Madonnan maalauksen edessä.
Vilna todella satsaa kulttuuripääkaupunkivuoteensa. Vuoden 2009 aikana kaupungissa järjestetään yli 900 tapahtumaa. Teemavuoden avajaisten kunniaksi Vilnan katedraalin aukiolla järjestettiin Gert Hofin suunnittelema valoshow. Hof kertoi lehdistötilaisuudessa vierailleensa Vilnassa viimeksi Rammsteinin valoesityksen kanssa. Puolilta öin nähtyä näyttävää valoesitystä täydensi se tieto, että katedraali on rakennettu paikalle, jolla muinoin palvottiin ukkosenjumala Perkunasia. Valonäytelmän pääväreinä olivat Liettuan lipun värit; punainen, vihreä ja keltainen. Tapahtumaa kerääntyi katsomaan kymmeniä tuhansia vilnalaisia ja ulkomaista lehdistöä. Ennen pääohjelmannumeroa kutsuvieraita kestittiin neuvostoaikaisessa urheilu- ja kulttuurihallissa.
Joulusaarna
Vielä jokin aika sitten suomalaiset päättäjät hyssyttelivät ja olivat sitä mieltä, että edessä oleva taloudellinen taantuma on vain ohimenevä eikä koske Suomea. Viime viikkoina ääni kellossa on kuitenkin muuttunut. Jyrki Katainen kertoi kuluneella viikolla Ylen A-plus-ohjelmassa näkevänsä nykyisen taloustilanteen jopa synkempänä kuin viime laman aikaan 1990-luvun alussa. Viimeksi ongelmat olivat kotimarkkinapainotteisia, nyt globaaleja ja vientikin on tyrehtymisestä. Paavo Lipponen puolestaan luonnehti eilen TV1:n Ykkösaamussa nykyistä talouskriisiä jopa pahemmaksi kuin 1930-luvun alun lamaa. Taantumasta ja mahdollisesta lamasta puhutaan jo koulujen joulujumalanpalveluksissakin muistutellen, että joulu voi monessa kodissa olla työttömyyden ja ihmissuhdeongelmien takia ankea.
Asekauppaa ostarilla
Asun Kulosaaressa vai muutaman kilometrin päässä Helsingin keskustassa. Täällä tilanne palveluiden suhteen on kuitenkin sama kuin monilla haja-asutusalueilla; niitä ei juuri ole ja viimeisetkin yrittäjät lähtevät. Kulosaaren ostokeskuksessa ei enää ole postia ja saaren apteekkikin muutti pois, mutta sen sijaan tänään kaupassa käydessäni huomasin jotain uutta: Ostarille oli tullut asekauppa, jonka valaistuissa tiloissa kiväärit seisoivat iloisissa riveissä. Firman kotisivujen Kuukauden videossa nimeltään ”Family time” noin 12-vuotias tyttö purkaa ja kokoaa jonkinmoisen rynnäkkökiväärin 15 sekunnissa isän kannustaessa kameran takana.
“Olisiko hetki aikaa…”
Tiukan työpäiväni katkaisi jälleen kerran puhelinmyyjän soitto. Kerrottiin, että tässä ollaan nyt lähestymässä ”hyvin iloisissa merkeissä”. Paljastui, että minulle oltiin tarjoamassa Nalle Puh-lehden vuosikertaa. Mitä kaltaiseni pian 33-vuotias kansalainen Nalle Puhilla tekisi? Katkaisin puhelun ystävällisesti mutta napakasti alkuunsa.
Koska puhelinmyyjiäkin koulutetaan ”pistämään jalka oven väliin” ja kalastamaan vastaanottajan huomio, neuvon nyt pitkällä kokemuksella, miten puhelinmyyjästä pääsee nopeasti ja tyylikkäästi eroon: Älä anna myyjän ladella litaniaansa, vaan katkaise se alkuunsa ilmoittamalla, ettet ole juuri nyt kiinnostunut tarjouksista etkä tutkimuksista. Jos annat soittajan jatkaa, on tästä vaikeampi päästä eroon.
Pieniä riskejä
En ole viime aikoina ehtinyt päivittää blogia, mikä johtuu siitä että viimeisen kolmen viikon aikana olen joutunut kolmasti viemään verta vuotavan ja sitä nielleen ja oksentavan lapseni ambulanssilla sairaalaan. Syynä tähän on nielurisaleikkaus.
Villiintyneitä puutarhoja
Anna-Leena Härkönen kirjoittaa tämän viikon Annan (23/2008 ) kolumnissaan puutarhanhoidosta, tuosta teemasta, joka keväällä oli aivan muissa yhteyksissä tapetilla. Hän kertoo opiskeluaikoinaan todenneen ystävälleen, että ”Mä inhoon lapsia ja viherkasveja”. Noin olisin itsekin voinut tokaista. Lasten ja viherkasvien kohtalonyhteyttä korostaa sekin, että kun olin raskaana, viherkasvinikin alkoivat salaperäisesti kukoistaa. Niitä rönsyili ikkunalaudoilla, kirjahyllyn päällä ja jopa ruokapöydällä. Samoihin aikoihin aloin haaveilla koirasta. Pian lapsen syntymän jälkeen muutin toiseen asuntoon, ja kasvit kuolivat yksitellen. On hirveää seurata kasvin kuolemaa. Kuolleen kasvin poisheittämisessä on ikävää lopullisuuden tuntua.
Miten hankala työtoveri kesytetään
Jyrääkö työpaikallasi tankki, vainoaako sinua sala-ampuja, oletko törmännyt simpukkaan? Artikkelini siitä, miten hankala työtoveri kesytetään, löytyy nyt myös Nykypäivän verkkosivuilta: http://www.nykypaiva.fi/default.asp?sa=93537
Veden lumous
Kävin viime viikolla katsomassa Susanna Iivanaisen näyttelyä Galleria Katariinassa (Kalevankatu 16). Luin näyttelystä HS.ssä, jossa Iivanaisen hukkumista ja veden alaisia maisemia kuvaavia maalauksia verrattiin Piano –elokuvan avainkohtaukseen. Piano-elokuvan hukkumiskuvaus on jostain syystä kiehtonut minua aina. Välillä tuntuu, kuin tietokone olisi minun pianoni.
Iivanaisen hukkumismaalauksissa on hiljaista rauhaa ja kauneutta. Vesi on samalla alitajunnan symboli. Vesi on metsän lailla pakopaikka, äidin syli ja musta kuolema. Tuonelan joki erottaa kuolleet elävistä. Kalevalassa Aino pakenee pakkoavioliittoa vanhan Väinämöisen kanssa veteen ja muuttuu kalaksi. Veden pinnan alla alkaa toinen maailma.
Iivanaisen näyttely on huomenna sunnuntaina viimeistä päivää auki.
Lisätietoja taitelijasta ja hänen teoksistaan: http://www.vire-design.fi/susannaiivanainen/
