“Suomalainen äiti on perhenainen”

Isyystutkija Jouko Huttunen puhuu tämän päivän Helsingin Sanomissa (2.11.2009) suomalaisesta isyydestä. Isästä puhuessaan hän tulee väistämättä puhuneeksi myös äidistä. Voi esimerkiksi pohtia, mitä tapahtuu kun isät ovat vaarassa etääntyä perheestä sillä ”työelämä vaatii veronsa ja isät tuntevat huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä”. Kuka silloin seisoo perhelaivan komentosillalla?

Parhaiten isän ja äidin eri rooliodotukset tulevat näkyviksi, jos Huttusen puheessa korvaa jokaisen ”isä” tai “mies” – sanan naisella tai äidillä. Kokeillaanpa:

 ”Naisella on lupa olla lasten kanssa.”

” Naiselle perhe on arvokas asia, vaikka käytännön toteutus jäisikin hieman vajaaksi.”

” Huttusesta on hyvä, että äidit irrottautuvat hetkeksi työstä ja rauhoittuvat lapsen syntymän yhteydessä.”

“Työelämän ulkopuolelle joutuneet (äidit) eivät ehkä jaksa puuhata lastensa kanssa, vaikka aikaa olisi.”

 ”Vaikka liitto päättyisi eroon, moni nainen pitää silti kiinni äitiydestään.”

Kansalainen, rakasta itseäsi!

Eräs ystäväni on käynyt psykoterapiassa seitsemän vuoden ajan, maannut sohvalla ja kuunnellut terapeutin kahinaa, maiskutusta ja vatsan kaikuja takanaan. Usean vuoden sohvalla pötköttelyn päätteeksi terapeutti antoi ystävälleni seuraavan neuvon: Rakasta itseäsi niin muiden suhtautuminen sinuun muuttuu.

 

Aikakauslehdet uhkana

Pelastusalan keskusjärjestön teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisia pelottavat uhat kotipiirissä (Yle 5.12.2008). Olenkin aina sanonut, että koti on ihmiselle vaarallisin paikka. Itse olen huomannut kotipiirissä muun muassa aikakauslehtien luoman uhan. Lattialle lojumaan unohtunut aikakauslehti on vaarallisen liukas ja voi johtaa kaatumiseen ja tapaturmiin!

 

Joulukriisi

Kolme asiaa tulee aina yhtä yllättäen: ensilumi, kuolema ja joulu. Eilen metrossa ihmettelin Itäkeskuksen kauppakeskuksen jouluaiheista mainosta, jossa leveästi hymyilevä joulupukki toivotti ”Ostosrauhaa”. Onko kyseessä mainostoimiston keksimä itseironinen heitto vai onko nyt tosissaan ajateltu, että tässäpä vasta kekseliäs slogan? Joulupukin sotkeminen kristillisestä kuvastosta peräisin olevaan joulurauhan ajatukseen on jo sinällään tyylivirhe. Mutta että ostosrauhaa?

 

Sekä-että-sukupolvi

Kieltäydyn valitsemasta.

 

Moni kaltaiseni 30+-ikäluokan edustaja on nyt tilanteessa, jossa on jo saatu lapsia ja yritetty elää traditionaalista perhe-elämää. Sitten kaikki onkin mennyt päin mäkiä ja nyt mietitään, että mitäs nyt. Toinen ryhmä muodostuu niistä, jotka eivät ole edes irrottautuneen nuoruuden radoilta vaan ovat tähän asti eläneet vapaata (sinkku)elämää. Nuoruus jatkuu jatkumistaan. Ja se alkaa välillä  jo käydä raskaaksi.

 

Hääalbumin uusiokäyttö

Sitemeterin mukaan blogissani on ylitetty 50 000 käynnin raja! Kiitos siitä. Juhlan kunniaksi jaan taas yhden vastikään keksimäni käytännön vinkin, joka koskee tällä kertaa hääkuvia. Moni on varmaan miettinyt, mitä niillä tekee eron jälkeen. Kaiken muun hääsälän, kuten sormuksen, hääpuvun ja koristeet, voi myydä ja vaikka juhlia rahoilla. Hääkuvia ei voi kuitenkaan myydä eikä niitä raaski hävittääkään, kun mukana on kuitenkin paljon kuvia omista sukulaisista ja ystävistä.

Nyt olen keksinyt uusiokäytön hääkuva-albumille: Hääkuvia on voi katsella jatkoilla aamuyöstä.

 

Lihavat yksinhuoltajat

Lopetin tänään myös siivouslakkoni, joka laajeni vessanpesulakosta koko kotia koskevaksi. Vaikka Kirsi Virtanen niin Kirjamessuilla lupailikin, ei lakko tuonut tänne miestä eikä muutakaan henkilökuntaa vessaa pesemään tai olohuonetta imuroimaan.

Perhe-elämää 2000-luvulla

Työstän parhaillani parisuhdeväkivalta-artikkelia ja olen haastatellut  parisuhdeväkivallan uhreja. Se, mitä suomalaisissa perheissä 2000-luvulla tapahtuu on järkyttävää toimittajallekin. Tässä muutamia asioita, joita haastateltavani ovat joutuneet kokemaan. Haastattelemani naiset ovat kolmekymppisiä, korkeasti koulutettuja ja taloudellisesti itsenäisesti toimeentulevia naisia. He ovat kuvanneet kokemuksiaan hyvin traumaattisiksi ja ovat joutuneet turvautumaan ammattiapuun eivätkä silti vieläkään ole päässet tapahtumista yli. Voi vain miettiä, miten tapahtumat vaikuttavat heidän kapasiteettiinsa huolehtia lapsista sekä suoraan itse lapsiin. Tällaista muun muassa tapahtuu tasa-arvon ihmemaassa:

 

Kiltin tytön syndrooma

 

Kiltteydestä on viime vuosina kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja. On pohdittu, miten liiasta kiltteydestä pääsisi eroon ja toisaalta kannustettu opettelemaan tunneälyä ja ihmissuhdetaitoja. Kumpikin toiminta tähtää samaan päämäärään; siihen että oma elämä olisi helpompaa eli menestykseen ihmissuhteissa ja työelämässä. Kiltteyden paradoksi kytkeytyy juuri siihen kysymykseen, onko autenttista, vastapalveluksia odottamatonta kiltteyttä edes olemassa? Jos Jeesusta ei lasketa, väittäisin että ei ole.

 

Luksusta arkeen

Minulla on viimeisen vuoden aikana ollut suuri ilo tutustua kollegoihin. Osan olen tavannut netissä ja ystävystynyt myöhemmin reaalimaailmassa, toisiin olen tutustunut Journalistiliiton tilaisuuksissa, muutamiin yhteisten tuttujen kautta. Olemme perustaneet Facebookin Nuorten toimittajien ryhmän ja eilen vietimme hauskan illan ryhmän teematapaamisessa. Koska paikalla oli tällä kertaa vain naisia (miehetkin ovat tervetulleita!), polveili keskustelu ammattiasioista siihen toiseksi tärkeimpään, miehiin.

Pohdimme muun muassa sitä, miksi omillaan toimeentulevan, koulutetun, fiksun ja itsenäisen naisen on niin vaikea löytää tasavertaista kumppania.