Ennätyksellistä

Kirsi Haapalan haastamana osallistun ns. sattuman sanelemaan meemiin. Säännöt ovat seuraavat:

 

1. ota lähellesi kirja tai lehti

2. sulje silmäsi

3. haparoi sanoja kohti

4. tökkää sormi tai kynä satunnaisen sivun satunnaisen sanan kohdalle

5. minne bongaamasi sana ajatuksesi vie?

6. kerro se blogissasi

7. haasta leikkiin mukaan niin monta kuin tahdot

 

Lähimpänä minua oleva julkaisu on Aku Louhimiehen Käsky –elokuvan lehdistömateriaalivihkonen ja siellä osuin sanan ”ennätykselliset” kohdalle. Ennätyksellisyydestä tulee mieleen, että miksi tiettyjä asioita mainostetaan ennätyksellisinä ja toisia ei. Harvoin puhutaan negatiivisista ennätyksistä, kuten ennätyksellinen kirvesmurhaaja. Tarkemmin ajateltuna ennätyksellisyys on käsitteenä positiivisesti ladattu.  Ennätyksellisessä on myös jotain ainutlaatuista, esimerkiksi ruisleivänsyöminen ei ole ennätyksellistä vaikka sitä söisi kuinka paljon. Kiinnostavana pidetään aina kaikkea säännöstä ja normista poikkeavaa, kuten ensimmäistä, viimeistä – ja ennätyksellistä. Loppujen lopuksi koko käsite kuulostaa lähinnä mainosmielessä keksityltä.

Missä kulkee toden ja virtuaalisen raja?

 

Kas tässä teille todellinen virtuaalinen kirsikankukka.

 

Kielitoimiston sanakirjan mukaan virtuaalitodellisuus (keinotodellisuus, lumetodellisuus, engl. virtual reality) on tietokonesimulaation tuottamien aistimusten avulla luotu keinotekoinen ympäristö. Esimerkiksi Facebookissa voi jutella tuttujen kanssa virtuaalisesti (ns. chättailla), lähetellä viestejä ja virtuaalikukkia.

 

Internetissä tapahtuva kirjallinen viestintä on etenkin nuorten aikuisten suosiossa. Kun lapset nukkuvat viereisessä huoneessa, on usein käytännön syistä kätevämpää vaihtaa ajatuksia vaikka Facebookissa kuin puhelimessa. Tässä mielessä olemmekin mielenkiintoisesti siirtyneet takaisin 1800- ja 1900-luvun kirjallisen viestinnän kulttuuriin.

Mutta korvaako virtuaalikeskustelu oikeaa läsnäoloa?

 

Naistenlehtien tie äidistä ystävättäreksi

Maija Töyry tarkastelee Tiedostustutkimus-lehdessä (1/2008 ) naistenlehtien eroja ja yhtäläisyyksiä sekä niiden rakentamaa lukijasuhdetta lehtigenren hieman yli 200 vuotta pitkän historian ajalta.

 

Hän kirjoittaa, että naistenlehtien suomalainen historia alkoi omakustanteista 1700-luvulla ja jatkui järjestölehdissä 1800-luvulla naisten hakiessa poliittisia oikeuksia. Naisten kuluttajalehdet alkoivat puolestaan menestyä vasta 1920-luvulta alkaen samaan aikaan kun suomalaisesta naisesta tuli kuluttaja.

 

Jenny Nyström antoi hahmon joulutontulle

Jenny Nyströmin ja Virpi Pekkalan joulukorttitaidetta käsittelevä juttuni on luettavissa Nykypäivän verkkosivuilla: http://www.nykypaiva.fi/default.asp?sa=91154

Hyvää joulua kaikille blogin lukijoille ja satunnaisille surffareille!

Laukauksia Kirjamessuilta, osa II

Tänään Kirjamessuilla keskusteltiin muun muassa esikoisromaanin kirjoittamisen vaikeudesta – ja helppoudesta. Vadelmavenepakolaiset -esikoisromaanin kirjoittanut Miika Nousiainen ilmoitti HS:n esikoiskirjalijaesittelyssä, että hän kirjoittaa koska “jotain ihmisen on tehtävä”. Ihailtava asenne! Olin tänään messuilla tyttäreni kanssa. Kaikki pisteet hänelle. Sain tehdä rauhassa töitä ja kirjoittaa muistiinpanoja tyttären piirtäessä. Tässä pari valokuvaa tältä päivältä:

Miina Supinen.

Hannu Mäkelä ja Anna Kortelainen.

HS:n esikoiskirjapalkinnosta kilpailevia kirjailijoita.

Manga-yleisöä.

Sikaprinsessa.

 

 

Niukka rahoitus ajaa ammattitutkijat ahtaalle

Syöpätutkija Nina Nupposesta tekemäni haastattelu löytyy myös Nykypäivän verkkolehdestä: http://www.nykypaiva.fi/default.asp?sc=3916